Siivitä ajatukset korkealle, lentämään toiveiden taivaan alle 2/19

MINUN MIELESTÄNI

Kiinnostukseni ihmisten toimintaa kohtaan heräsi jo nuorena ja päätin tästä syystä hakea opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Se on kiinnostava tieteenala, jonka keskiössä on yksilön lisäksi  ihmisten välinen vuorovaikutus ja ryhmädynamiikka. Valmistumiseni jälkeiset vuodet kuluivat rekrytoinnin ja henkilöstön kehittämisen äärellä. Se oli haastavaa ja hektistä työtä. Siinä välissä minusta tuli äiti, kahdelle maailman ihanimmalle lapselle, joiden ansiosta myös omat elämänarvoni asettuivat uuteen järjestykseen. He ovat minulle ne kalleimmat aarteet, hiomattomat timantit!

Itsetuntemuksen ja henkisen kasvun myötä “mieleni paloista” nousi ajatus ja toive tehdä työtä kätilön ammatissa – naiseuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden vaalijana. Tein antoisaa työtä synnytysten hoidon, raskaana olevien ja synnytyspelkoisten asiakkaiden parissa. Oli huikeaa ja yhtä lailla haastavaa tehdä työtä itselleni tärkeiden asioiden ja arvojen äärellä.

Sairastuttuani fyysisesti jouduin pysähtymään ja miettimään uudelleen, että millä tavoin voisin jatkaa työtäni. Olin pitkään haaveillut psykoterapeutin ammatista, mutta en arvannut haaveen olevan näin lähellä. Elämässäni avautui juuri oikealla hetkellä tämä tilaisuus ja tajusin samalla, ettei minun tarvinnutkaan luopua mistään.

Aloittaessani jälleen kerran uuden opiskelun, tulin huomanneeksi, että oppimisen tärkein ohjenuora lienee vain hyväksyä rajallisuutensa. Matkaa täytyy tehdä hitaasti, pieni pala kerrallaan – ”mielen kiviä” kääntelemällä. Pieniä, mutta tärkeitä ”kiviä” juuri minun oppimisprosessissani.

Toiveita ja haaveita on tärkeä ylläpitää, se antaa meille rohkeutta ja voimia saavuttaa itselleen tärkeitä asioita. Jatkan oppimisen matkaa, syvemmälle ihmisen tunteisiin ja mieleen. Saan mahdollisuuden edelleenkin auttaa ja olla läsnä, jollekin joka apua tai tukea tarvitsee. 

Olen yhä kiitollinen kaikista niistä tunteikkaista hetkistä ja kohtaamistani rohkeista ihmisistä, joita synnytyssalikätilönä sain oppaakseni. Ammattitaitoisia ja sydämellisiä kollegojani ajattelen usein, kun mietin miksi auttamistyö on niin merkitysellistä ja tärkeää. Auttamisen mahdollisuus ja autetuksi tuleminen ovat molemmat lahjoja, jotka kannattaa ottaa avosylin vastaan.

Kirsi Teerikorpi